Ristiriitainen fiilis. Olen lähdössä kavereiden kanssa loppuviikoksi lomalle, mikä on äärimmäisen mukavaa – mutta tarkoittaa, etten pääse treenaamaan loppuviikkona.
Tunnetta on hankala selittää.
Kokeeseen haluaisi treenata koko ajan. Kuin ei tekisi kaikkeaan kokeen eteen, jos treenimäärät jäävät vain pariin treeniin viikossa (kuten viimeviikollakin kiitos töiden, koulutusten, flunssan ja viikonlopun juhlien).
Tuntuu, että jatkuva treenaaminen on ainut tapa saada edes jonkinlainen mielenrauha. Tai ehkä se on vain helpoin tapa hallita koejännitystä.
Mutta ei se niin saisi mennä. Vaikka valmistautuu kokeeseen, pitäisi pystyä säilyttämään jonkinlainen tasapaino elämässä. Toki tasapaino muuttuu ja joskus panostetaan enemmän aikidoon, joskus työhön, joskus vietetään enemmän aikaa ystävien kanssa, joskus lepuutetaan hermoja ja lomaillaan (ja joskus varmaan pitäisi panostaa parisuhteeseen, jos sellaisen haluaisi toimivan). Tietenkin pitää tehdä myös uhrauksia, jos jollain elämänalueella haluaa eteenpäin, mutta silloinkaan ei saa laiminlyödä kaikkea muuta elämässään. Yin & Yang.
Eli ehkä se mielenrauhani säilyy sittenkin paremmin, jos teen jotain muutakin kuin treenaan seuraavan kuukauden aikana. Passi ja hammasharja siis laukkuun ja treenipuvut pesuun ja odottamaan ensiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti