Isoäitini olisi halunnut opiskella, mutta hänen isänsä ilmoitti, että kyllä kotonakin töitä olisi, ja isoäitini haaveet yhteiskoulusta jäivät siihen.
Isoisäni tädit vannottivat viimeisinä vuosinaan äitiäni, että tämä antaisi tyttärensä, minun, opiskella niin pitkälle kuin haluan. He eivät aikanaan voineet, koska heidän piti jäädä hoitamaan nuorempia sisaruksia ja ruokkimaan lehmiä.
Heillä ei ollut mahdollisuutta opiskella, vaikka olisivat halunneet.
Minä olen saanut varttua yhteiskunnassa, jossa opiskelu on ollut mahdollista lähtökohdista, sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta ja taloudellisista lähtökohdista riippumatta.
Eikä mahdollisuudet ole rajoittuneet vain opiskeluaikoihin. Valmistumisen jälkeen minun on ollut mahdollista lähteä tekemään uraa alalla, jota haluan tehdä, vaikka se on tarkoittanut harjoittelujaksoja alemmalla palkalla ja tulee vielä vuosien ajan tarkoittamaan lyhyitä määräaikaisuuksia ja sen mukanaan tuomaa epävarmuutta (kuten aiemmassa blogitekstissäni kuvasin). Mutta olen voinut tehdä sen, koska minulla ei ole kuin muutama tuhat euroa opintolainaa maksettavana. Jos sitä olisi suurempi määrä, en olisi lähtenyt rakentamaan näin epävarmaa uraa. Olisin hakeutunut johonkin varmaan ja hyväpalkkaiseen alan työhön, vaikka se ei olisikaan sitä, mitä intohimoisesti haluaisin.
En tiedä olenko enemmän surullinen vai vihainen siitä, että nämä mahdollisuudet ollaan viemässä tulevilta sukupolvilta. Hallituksen kaaveilemat opintotukien leikkaukset ja lainapainotteisuus ovat askel kohti luokkayhteiskuntaa. Se on harppaus takaisin siihen, mitä aiemmat sukupolvet ovat kokeneet. Se on askel kohti epätasa-arvoisempaa Suomea. Se asettaa heikompaan asemaan ne, joiden perheellä ei ole halua tai mahdollisuutta tukea opiskelijaa taloudellisesti. Se asettaa heikompaan asemaan lapset, joilla on useita sisaruksia, sillä kaikkien heidän tukeminen taloudellisesti on entistä mahdottomampaa. Se asettaa heikompaan asemaan kaukaa muuttavat opiskelijat, joiden on pakko hankkia asunto opiskelupaikkakunnalta, koska mahdollisuutta asua vanhempien luona ei ole.
Olen tiennyt, että olen ollut etuoikeutettu suhteessa aikaisempiin sukupolviin. En osannut kuvitella, että olisin etuoikeutettu myös suhteessa tuleviin sukupolviin. Ehkä juuri siksi olen niin huolissani.
