3 viikkoa kokeeseen

Ekat treenit viikon tauon jälkeen. Jee jee jee, hirveellä innolla treeneihin. Välillä sujui oikein hyvin, olin paikoitellen jopa tyytyväinen tekemiseeni ja siihen, miten sain kontrolloitua hyökkääjää. Mutta sitten välillä taas vaihdettiin tekniikkaa ja paria ja v***u mitä räpellystä oma tekeminen oli.

Se tässä kaikista pahinta ja turhauttavinta onkin: kun tietää miten haluaisi asioita tehdä ja välillä siinä onnistuu, mutta välillä ei sitten lainkaan. Huomaa omat virheensä, eikä silti osaa niitä korjata. Näkee ja joutuu tunnustamaan oman vajaavaisuutensa.

Tällainen fiilis: http://www.youtube.com/watch?v=M_QcRPNfUuE

Pitäisi muistaa; "No, try not! Do or do not. There is no try."

PS: Kävin myös mielessä, että jos nyt murtaisi jalkansa, se olisi kipsissä 4 viikkoa, eikä minun tarvitsisi mennä kokeeseen.