Jos elämästäni tehtäisiin elokuva, minulla olis taustamusiikit valmiiksi valittuna moneen kohtaukseen. Ehkä ne kaikki lapsena katsotut Disney-piirretyt ovat onnistuneet aivopesemään minut, kun tällaisia mietin. Tai sitten alan muuttua Ally McBealiksi (sarja on muuten syyllinen siihen, että päädyin oikikseen, mutta siitä toiste), mutta ainakaan vielä tanssivia vaivoja ei ole alkanut näkyä. Eikä ainakaan anoreksian oireita.
Aikidon jiuwazaan / taninzudoriin (vapaaharjoittelu yhtä tai useampaa hyökkääjää vastaan) olen löytänyt täydellisen taustamusiikin, joka tukee sitä, mitä haluaisin tekemiseni olla: Luis Bacalovin Summertime Killer, joka monelle on varmaan paremmin tuttu Kill Bill vol. 2:sta kuin Summertime Killer leffasta 70-luvulta.
Loistava biisi! Haluaisin, että aikidoni olisi samanlaista kuin se. Rentoa, mutta todella määrätietoista. Rytmin vaihdoksia, mutta ei mitään kiirettä minnekään. Reagoi ja mukautuu, mutta pitää homman koko ajan hallinnassa. Sellaista tykitystä, ettei kenellekään jää epäselväksi kuka määrää tahdin ja suunnan.
Mutta hiljan tajusin, että haluaisin saman biisin taustamusiikikseni myös oikeussaliin. Haluaisin, että minulla olisi sielläkin se sama fiilis.
Sanotaan, että pitää vielä harjoitella. Molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti