Aika pelottavaa, että sellaisia ihmisiä on. Ei montaa, mutta muutama.
He ovat niitä, jotka ovat nähneet minut kun olen ollut heikoimmillani, kun olen tehnyt virheitä, kun olen mokannut ja pahasti, kun olen tarvinnut apua.
Ehkä juuri siksi minä voin olla heille myös kaikista rehellisin. Ei minun tarvitse enää vakuuttaa tai esittää heille mitään, sillä he ovat nähneet minun huonot puoleni. Peli on menetetty, mutta he hyväksyvät minut silti.
Vaikka se on pelottavaa, on myös niin hienoa, että heitä on. Heitä, jotka antavat rehellisen kommentin tekemisistäni, jotka kysyvät minulta ne kysymykset joita en osaa itse itselleni esittää, jotka tietävät mitä ajattelen sen perusteella miten katson heitä, jotka tunnistavat äänensävystäni, asennostani tai liikkeistäni asioita joita en edes itse tiedosta.
Onneksi heitä ei ole kuin muutamia. Se olisi muuten enemmän pelottavaa kuin hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti