Suomalaiset eivät yleisestikään osaa kehua tai ottaa kehuja vastaan, mutta väitän, että satakuntalaiset (jollainen itsekin alkuperäisesti olen) ovat tässä asiassa kaikkein huonoimpia. Tai ainakin hyvin omalaatuisia ja vaikeita tulkita.
Jos kehutaan, niin yleensä se tehdään vittuillakseen (anteeksi
kielenkäyttöni, mutta jos tunnette satakuntalaisia, niin tiedätte, ettei yhtä
kuvaavaa sanaa vain ole olemassa). Mutta jos vittuillaan avoimesti, niin
yleensä se pitää tulkita kehuna (vittuilun kohdetta pidetään sen verran hyvänä, läheisenä tai muuten vaan huomiota ansaitsevana, että sille uskaltaa vähän vittuilla). Jos kukaan ei sano mitään, niin joko asiat ovat hyvin tai
vaihtoehtoisesti kaikki on niin päin mäntyä, ettei kannata sanoa mitään.
JOS joku kaunis päivä satakuntalainen kuitenkin oikeasti sanoo jotain hyvää ja samalla tarkoittaa sitä (kyseessä voi olla tyytyväinen murahdus tai sivulauseeseen piilotettu kommentti. Paljon parempaan emme kykene), kannattaa se ottaa tosissaan.
PS. Ystäväni (raumalainen) lisäys: vittuilu on aina jossain määrin kehumista, sillä ei tyhmille ihmisille kannata vittuilla. Sehän menee ihan hukkaan.
PS. Ystäväni (raumalainen) lisäys: vittuilu on aina jossain määrin kehumista, sillä ei tyhmille ihmisille kannata vittuilla. Sehän menee ihan hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti