Joululoma vanhempien luona päättyi taas tuttuun kommenttiin. ”Ilmoita, kun pääset perille.”
Mutta jos on koko ajan liikkeessä, niin koska on perillä?
Ostin auton 9 kuukautta sitten. Olen ajanut sillä sen jälkeen keskimäärin yli 2 500 km kuukaudessa. Lisäksi olen kulkenut paikasta toiseen muillakin kulkuvälineillä, kuten polkupyörällä, junalla, bussilla ja lentokoneella. En uskalla laskea kuinka kauan aikaa olen käyttänyt siihen, että olen siirtynyt paikasta toiseen tai kuinka paljon kilometrejä on kokonaisuudessa kertynyt.
Vuoden aikana olen myös asunut kolmella eri paikkakunnalla. Ja yhteensä kuudessa paikassa minulla on ollut siinä määrin vakituinen paikka asua/majoittua, että siellä on ollut hammasharjani ja vaatteitani valmiina.
Muutenkin tuntuu olleen aika paljon muutoksia suuntaan jos toiseen. Vuoden aikana olen ollut niin opiskelija, valmistunut, työtön, töissä, seurustellut, kihloissa, eronnut.
Välillä tuntuu, että hädin tuskin ehdin pysähtyä ennen kuin taas lähden liikkeelle.
Mutta minne olen matkalla ja koska olen perillä?
Lähetin äidilleni viestin ”Perillä” siinä kohtaa, kun minusta tuntui, ettei minun enää tarvitse kulkea minnekään päästäkseni sinne, minne haluan. Lähetin sen siinä kohtaa, kun matkattavilla kilometreillä ei enää ollut merkitystä.
tiistai 31. joulukuuta 2013
tiistai 17. joulukuuta 2013
Voimakkaamman ihmisen kaiku
Minulla on rahapussissani pieni, ryppyinen ruutupaperin pala, johon olen kirjoittanut lauseen:
”Toivottavasti en ole vain voimakkaamman ihmisen kaiku”
En muista mistä olen sen kuullut tai lukenut tai koska olen sen rahapussiini laittanut. Monta kertaa olen kaivanut sen esiin. Välillä olen tyystin unohtanut sen ja sitten taas löytänyt, lukenut ja pohtinut sitä.
Me heijastelemme muita ihmisiä. Olemme erilainen eri ihmisten seurassa. Opimme tietoisesti ja tiedostamatta asioita ja tapoja muilta. Sopeudumme. Kehitymme. Opimme. Muutumme.
Minulla on ollut ilo ja kunnia kohdata paljon hienoja, persoonallisia, älykkäitä ja voimakkaita ihmisiä. He ovat vaikuttaneet minuun. Olen oppinut heiltä paljon. Olen yrittänyt omaksua heiltä piirteitä, joita heissä ihailen ja arvostan.
Mutta monta kertaa sitä ryppyistä lappua lukiessani olen miettinyt, kuinka paljon voimme muuttua seuramme kaltaiseksi. Ja kuinka paljon seuran saa antaa vaikuttaa omaan käytökseen? Koska kadotamme itsemme ja meistä tulee vain voimakkaampien ihmisten kaikuja? Mistä tietää, mikä osa on minua ja mikä on oikeastaan pala jotakuta muuta?
Laitan paperilapun takaisin lompakkoon kaikkien kuittien ja korttien sekaan ja toivon, että löydän sen taas sellaisena hetkenä, jolloin on syytä pysähtyä miettimään asiaa. Tänään minusta kuitenkin tuntuu, etten ole vain kaiku. Olen jotain muuta. Ja hyvä niin.
”Toivottavasti en ole vain voimakkaamman ihmisen kaiku”
En muista mistä olen sen kuullut tai lukenut tai koska olen sen rahapussiini laittanut. Monta kertaa olen kaivanut sen esiin. Välillä olen tyystin unohtanut sen ja sitten taas löytänyt, lukenut ja pohtinut sitä.
Me heijastelemme muita ihmisiä. Olemme erilainen eri ihmisten seurassa. Opimme tietoisesti ja tiedostamatta asioita ja tapoja muilta. Sopeudumme. Kehitymme. Opimme. Muutumme.
Minulla on ollut ilo ja kunnia kohdata paljon hienoja, persoonallisia, älykkäitä ja voimakkaita ihmisiä. He ovat vaikuttaneet minuun. Olen oppinut heiltä paljon. Olen yrittänyt omaksua heiltä piirteitä, joita heissä ihailen ja arvostan.
Mutta monta kertaa sitä ryppyistä lappua lukiessani olen miettinyt, kuinka paljon voimme muuttua seuramme kaltaiseksi. Ja kuinka paljon seuran saa antaa vaikuttaa omaan käytökseen? Koska kadotamme itsemme ja meistä tulee vain voimakkaampien ihmisten kaikuja? Mistä tietää, mikä osa on minua ja mikä on oikeastaan pala jotakuta muuta?
Laitan paperilapun takaisin lompakkoon kaikkien kuittien ja korttien sekaan ja toivon, että löydän sen taas sellaisena hetkenä, jolloin on syytä pysähtyä miettimään asiaa. Tänään minusta kuitenkin tuntuu, etten ole vain kaiku. Olen jotain muuta. Ja hyvä niin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)