IAF (International Aikido Federation) nosti viime kokouksessaan esille kysymyksen tasa-arvosta ja naisten asemasta aikidossa (aiheesta käytiin esimerkiksi paneelikeskustelu).
Voisin kommentoida aihetta monesta näkökulmasta, useimmat olisivat otsikkoa posiviitisempia, sillä lähtökohdiltaan aikido on kannustava ja tasa-arvoinen. Lajissa ei ole kilpailua, eikä siten painoluokkia eikä tasoryhmiä, vaan kaikki treenaavat yhdessä ja harjoittelevat samoja tekniikoita iästä, sukupuolesta ja vyöarvosta välittämättä. Koska laji perustuu voiman sijasta tekniikkaan, ei koko tai voimaero estä lajissa etenemistä. Tasa-arvo onkin mielestäni ennen kaikkea sitä, että tarjotaan samat mahdollisuudet mutta myös vaaditaan samaa tasoa. Jos jossain osa-alueessa, esimerkiksi fyysisessä voimassa, on heikompi kuin toiset, pitää heikkoutta kompensoida muilla tavoin, esimerkiksi nopeudella tai tekniikalla.
Silti lasikattoja on aikidossakin, mutta niiden pohtimisen sijasta haluan nostaa esille toisen, enemmän työtäni liippaavan ja vielä arkaluonteisemman ongelman, eli seksuaalisen häirinnän.
Aikidossa tapahtuva seksuaalinen häirintä on onneksi harvinaista, mutta ei kuitenkaan tavatonta. Myös minä olen kokenut sekä sanallista että fyysistä seksuaalista häirintää treenaajien taholta niin tatamilla kuin tatamin ulkopuolella. Ne ovat tapahtuneet pääosin kun olin nuori aloittelija ja kyse on ollut vain muutamasta yksittäisestä kerrasta. Eivätkä ne ole minulle traumoja aiheuttaneet, eivätkä saaneet edes harkitsemaan aikidon lopettamista, mutta ei se mukava tunne ole ollut, enkä toivo sitä kenellekään. Häirintä tai kiusaaminen ei missään muodossaan kuulu aikidoon. Sitä ei saisi tapahtua, eikä kenenkään tarvitse sellaista sietää. Seksuaaliseen häirintään pitäisi olla nollatoleranssi.
Aikidossa ja muissa kamppailulajeissa tapahtuvaan häirintään liittyy lajista johtuvia erityispiirteitä. Kyse on kontaktilajista ja harjoittelun lomassa tapahtuvaa asiatonta koskettelua voi olla vaikea tunnistaa, koska joka tapauksessa kontakti kuuluu harjoitteluun. Harjoitellakseen aikidoa pitää voida luottaa harjoittelukumppaneihinsa, koska harjoitellessamme annamme oman kehomme parin käyttöön. Harjoitteluun kuuluu se, että luotamme, ettei pari tahallaan riko rannettamme rannelukossa eikä heitä aloittelijaa liian rajusti. Ja samalla tavalla meidän pitää pystyä luottamaan, ettei parilla tekniikan lomassa ole asiattomia seksuaalisia tarkoitusperiä. Siinä missä tahallinen loukkaantumisten aiheuttaminen on lajiin kuulumatonta ja loukkaa fyysistä koskemattomuuttamme, niin tekee myös asiaton koskettelu tai sellaisen sanallinen ehdottelu.
Seksuaalinen häirintä ei välttämättä tarvitse olla kähmintaa, vaan ahdistavan olon voi tehdä sanallinen ehdottelu ja agressiivinen flirttailu, minkä vuoksi muutoin tavallinen tekniikka saattaa muuttua kiusalliseksi. On häirintä sitten asiatonta koskettelua tai muuten ahdistavaksi menevää käytöstä, sitä ei tarvitse sietää. Jokaisen harjoituksiin tulevan pitäisi tulla sinne harjoitellakseen lajia ja jokaiselle pitää antaa rauha ja mahdollisuus keskittyä lajin harjoitteluun.
Parasta olisi, jos ahdistavassa tilanteessa pystyisi sanomaan ahdistelijalle suoraan, että hän lopettaisi kyseisen käytöksen. Mutta itse olen ainakin ollut joka kerta niin hämmentynyt tilanteesta, että en ole asiasta pystynyt sanomaan, vaan olen harjoitellut sarjan loppuun asti. Niin ei kuitenkaan tarvitse tehdä, vaan harjoittelun saa ja pitäisikin lopettaa heti, jos tuntee kokevansa tulevansa häirityksi. Mielestäni on ihan oikein lopettaa harjoittelu kyseisen henkilön kanssa ja mennä esimerkiksi tatamin reunalle istumaan siihen asti, että paria vaihdetaan. Näin siitäkin huolimatta, että se on tavanomaisen etiketin vastaista, sillä niin todella on seksuaalinen häirintäkin. Vaikka muuten harjoitellaan kaikkien kanssa, ei kenenkään tarvitse harjoitella sellaisen ihmisen kanssa, jonka taholta kokee tulevansa häirityksi.
Oman erityispiirteensä tuo budoon liittyvä hierarkia, vyöarvojärjestelmä ja opettajien ja pidempään treenanneiden arvostus. Sitä on vaikea selittää ulkopuoliselle, mutta uskon pitkään budoa treenanneiden ymmärtävän, kuinka kiusallinen tilanne voi olla, jos korkean vyöarvon omaava antaa asiatonta huomiota nuorelle aloittelijalle.
Ei valta-aseman ja statuksen hyödyntäminen ja väärinkäyttäminen kuitenkaan ole yksin budoon liittyvä ilmiö. Eikä se välttämättä muodostu häirinnäksi, jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita ja kokevat tilanteen miellyttävänä, ehkä imartelevana. Mutta jos ”vastaanottavana” osapuolena oleva ei ole kiinnostunut, menee huomion antaminen helposti häirinnän puolelle. Ja nimenomaan hierarkiajärjestelmän vuoksi voi olla todella korkea kynnys sanoa siitä, että kokee saamansa huomion ahdistavana. Ei ole helppoa ilmoittaa, ettei ole kiinnostunut kokeneemmasta harjoittelijasta tai opettajastaan.
Sen lisäksi, ettei mitään asiatonta lähentelyä kenenkään toimesta tarvitse eikä pidä sietää, asiaan pitää mielestäni myös puuttua. Häiritsijälle pitää saada selkeä viesti siitä, että hänen käytöksensä on asiatonta ja saa kanssaharjoittelijan vaivaantumaan. ”Parhaassa” tilanteessa henkilö saattaa olla vain ajattelematon, eikä ymmärrä kuinka kiusalliseksi hän toisen olon tekee. Vain jos hänelle huomautetaan asiasta, hän voi muuttaa toimintatapaansa.
Jos asiasta ei halua tai pysty itse sanomaan, asiaa voidaan hoitaa esimerkiksi seuran opettajan kautta. Mielestäni on seuran opettajan tehtävänä huolehtia seuran toiminnasta ja harjoittelusta, myös harjoittelun turvallisuudesta ja asiallisuudesta. Opettajan pitää puuttua kaikkeen seurassa tapahtuvaan tai seuralaisiin kohdistuvaan tai seuralaisten tekemään asiattomaan toimintaan. Budoon kuuluu se, että jokainen harjoittelija vastaa toiminnastaan myös opettajalleen ja viimekädessä koko aikidoyhteisölle. Mitä pidempään on harjoitellut ja mitä korkeammassa asemassa on seurassa ja vyöarvoissa, sitä enemmän se tuo myös vastuuta.
Varsin ongelmallinen on tilanne, jos häiritsijä on opettajan asemassa. Kenelle sitten sanotaan asiasta? Kuka silloin puuttuu? Ja kuka haluaisi ehdoin tahdoin suututtaa opettajansa? Mutta tällaisessakin tilanteessa (ja varsinkin silloin!) pitää seurasta löytyä rohkeutta puuttua asiaan. Aloittelijan tällaisessa tilanteessa olisi hyvä kääntyä seuran pitkään treenannaiden puoleen, joiden pitää pystyä puuttumaan asiaan, vaikka kyseessä olisi hyvä ystävä, treenikaveri ja opettaja.
Jos ongelmia vähätellään ja niitä katsotaan läpi sormien, ei toiminta koskaan muutu. Kehittääkseemme lajin harjoittelua, on tärkeää, että yksittäisistäkin kiusaamis- tai häirintätilanteista sanottaisiin kyseiselle henkilölle ja myös hänen opettajalleen. Pahimmassa tapauksessa kyse ei ole vain yksittäisestä kerrasta, vaan vastaavia tilanteita on voinut olla ennenkin. Jos asia painetaan aina villaisella, ei toiminta ainakaan lopu. Eli vaikka itse kokisit tilanteen vain vähän vaivaannuttavaksi, mutta et niin vakavaksi, että siitä pitäisi tehdä numeroa, kannattaa siitä silti sanoa sen takia, ettei kukaan muu joutuisi kokemaan samaa tai pahempaa.
Pitää muistaa, että törkeimmissä tilanteissa kyse ei ole vain lajin etiikan ja hyvän käytöksen vastaisesta toiminnasta. Jos koskettelemalle loukataan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, kyseessä saattaa olla rikos, sillä seksuaalinen ahdistelu on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi. Jos joku kokee joutuneensa aikidossa tai missä tahansa muussa tilanteessa sellaisen menettelyn kohteeksi, voi asiasta tehdä rikosilmoituksen.
Lopuksi haluan huomauttaa, että vaikka tekstin alussa mainitsin naisten aseman aikidossa, toivottavasti lukija on huomannut, etten seksuaalista häirintää käsitellessäni ole puhunut enää naisista tai miehistä. Seksuaalinen häirintä voi kohdistua ja sitä voi kokea kuka tahansa sukupuolesta riippumatta ja se on aina yhtä tuomittavaa ja siihen pitää aina puuttua.
Kaikki nämä ajatukset ovat kuitenkin henkilökohtaisia mielipiteitäni (paitsi se, että seksuaalinen ahdistelu säädetty on rangaistavaksi, rikoslaki 20 luku 5a §). Samoin täysin omiani ovat ehdotukset siitä, miten pitäisi toimia erilaisissa tilanteissa. Kerroin ne, koska uskon, että jos on edes jokin toimintamallivaihtoehto tiedossa, on helpompi toimia yllättävässä, hämmentävässä ja kiusallisessa tilanteessa.
En halua liiotella ongelmaa. Kuten alussa totesin, se on tietääkseni hyvin harvinaista. Seksuaaliseen häirintään, kiusaamiseen ja muihin väärinkäytöksiin aikidon parissa pitää kuitenkin olla nollatoleranssi. ”Onegai shimasu” ei saisi olla vain ulkoa opeteltu fraasi, vaan jokaisen harjoittelijan pitäisi myös tarkoittaa sitä ja toimia sen mukaisesti.
Vilpitöntä harjoittelua kaikille myös tänä vuonna!
