3 päivää kokeeseen

Huomenna torstaina alkaa Helsingissä leiri ja lauantaina leirin yhteydessä on vyökoe. 72 tunnin kuluttua istun kokelasrivistössä ja odotan, että tuomaristo huutaisi nimeni ja olisi minun vuoroni.

Minulta on kysytty mihin vyökoetta voisi verrata työmäärältään ja muutenkin. Voisiko sitä verrata esim. gradun kirjoittamiseen tai opiskelujen pääsykokeeseen?

Kumpikin ovat itseasiassa aika hyviä vertailukohtia.

Gradun taustalla oli vuosien opinnot ja sitten runsaan vuoden ajan itse gradun tekemistä, joka kiihtyi loppua kohden. Samalla tavalla minulla on nyt on taustalla 14 vuotta aikidon treenaamista (jonka aikana osaaminen on hiljalleen kehittynyt) ja sitten runsaan vuoden verran itse kokeeseen valmistautumista, joka on kiihtynyt viimeisten kuukausien aikana. Ja molempien vuoksi olen repinyt hiuksia päästäni, ollut vakuuttunut ettei minusta ole mihinkään, voittanut itseni, ratkaissut ongelmia ja päässyt eteenpäin.

Pääsykoe vuorostaan on, kuten vyökoekin, yksittäinen koetilanne, jossa mitataan osaamista ja paineensietokykyä. Vaikka osaisi kuinka hyvin asiat, koe voi mennä pieleen, jos koetilanteessa jokin häiriötekijä estää onnistuneen suorituksen.

Jos lasketaan yhteen pääsykokeeseen liittyvä jännitys ja gradun kirjoittamiseen liittyvä työ ja tuska, niin aletaan olla aikalailla niissä fiiliksissä, missä minä olen lauantain kokeen suhteen.

9 päivää kokeeseen

Jääkaappini ovesta on muodostunut hiljalleen preppaustaulu, johon olen post-it lapuilla kerännyt ajatuksia, joihin yritän keskittyä. Koetta edeltävänä viikkona jääkaappini ovi siis näyttää lopulta tältä:

Paljon ajatuksia, jokainen tärkeä. Mutta oikeastaan, jos muistan niistä yhden asian, minulla ei ole mitään hätää. Oikeassa yläkulmassa on sydämin varustettu lappu "Luota itseesi".

2 viikkoa kokeeseen

Katselin youtubesta videoita saadakseni ideoita montaa hyökkääjää vastaan tehtävään osioon. Aloitin katsomalla lajin perustajasta Morihei Ueshibasta säilyneitä mustavalkofilmejä, esim. https://www.youtube.com/watch?v=30Sa0PLquFg (10.40 – 12.45 ukko pyörittä kahta ukea aika nätisti) ja Doshun näytöksiä https://www.youtube.com/watch?v=0afWMLpO5oE (montaa vastaan lähtee noin 7.25). 

Sitten vähän liikkumista Tissieriltä https://www.youtube.com/watch?v=6yW-bCmsMw0 (4.10 – 4.30).

Mutta jossain vaiheessa homma lipsahti Steven Seagaliin, ensin ihan treenipuvussa https://www.youtube.com/watch?v=PRiE-Oxt0jU ja sit toisenlaisissa tilanteissa https://www.youtube.com/watch?v=7EAuLL9n42s (jowazaa haulikolla kohdassa 1:35!).

Ja olisihan se pitänyt arvata: lopulta otin oppia montaa vastaan taistelemisesta Beatrixilta, kun se mätkii Crazy 88:a https://www.youtube.com/watch?v=fWqnZTTRkm4

Mitkä ovat siis loppupäätelmät?

Hahmota missä vastustajat ovat. Käytä vastustajien lukumäärää niitä itseään vastaan esim. estämällä tai heittämällä niitä toisiaan päin. Hahmota tila ja käytä sitä hyödyksesi. Älä pysäytä hyökkääjän voimaa vaan hyödynnä sitä. Yhteen hyökkääjään ei liian kauaa aikaa saa tuhlata. Liiku liiku liiku! Mitä ikinä tapahtuukin, älä pysähdy, vaan jatka. Pieni osuma ei tahtia hidasta. Mitä ikinä päätätkin tehdä, tee se. Tulee vastaan mitä vaan, niin antaa tulla vaan.

PS. Ja koska yhtenä hyökkääjänä minulla on oma veljeni, piti katsoa myös oikeaa asennetta vähän isomman ja pelottavamman vastustajan päihittämiseksi. Mutta toisin kuin Gandalf, pitää tekniikka tehdä aina loppuun asti, keskittyminen ei saa herpaantua eikä vastustajalle saa koskaan kääntää selkäänsä. https://www.youtube.com/watch?v=JLclk16PtE4